N i m i; Mithras Hallansurma
T u n n e t t u m y ö s; Neelo Luxia
*Mithras tunnetaan kotikaupungissaan omalla nimellään, mutta ulkopuolella nimellä Neelo.I k ä; 5 vuotta
L a j i; Susi, rotu tuntematon
S u k u p u o l i; Naaras
K a u p u n k i; Whiterun
A s e m a; Vakooja
P y h ä k i v i; Sanitas lapis (terveyskivi)
A s e e t;Mithras on lyhyellä sotilaskoulutus ajallaan oppinut käyttämään miekkaa, muttei voi sietää tuota kapistusta niiden suuruuden takia. Sen sijaan sillä löytyy pari pientä, kevyttä tikaria, jota joskus kantaa mukanaan ihan vain elämäänsä helpoottaakseen. Tikari, mikä sillä on yleensä mukana on puhdasta hopeaa varreltaan, eli lähes valkoinen ja koristeellinen. Terä on pitkä ja suora, kaksipuolinen ja sen teroituksesta huolehditaan säännöllisesti. Terä kulkee mukana vasemmassa etujalassa olevassa kotelossa.
Tikaria on helppo käyttää sen keveyden ja pienuuden takia, ja naaras harjoittelee edelleenkin ahkerasti sen käyttöä.
U l k o n ä k ö; Solakkarakenteinen, kaunis vaalea susinaaras, mitä muuta voisikaan sanoa? Mithras on korkeudeltaan vain 65cm eikä painoakaan ole kuin 40kg verran - silti se saattaa yllättää voimallaan mitä ei helposti voisi kuvitella olevan juuri nimeksikään. Mithras on täydellisessä kunnossa, siinä ei ole milliäkään ylimääräistä rasvaa ja pehmeän turkin alla värähtelevät lihakset. Ei toki naaras pärjää uroksille voimissaan, mutta miksi sen tarvisikaan, sillä virtaviivainen susi on nopea ja ketterä. Se katoaa nopeasti ja äänettömästi paikalta ja jaksaa olla pidemmänkin aikaa piilosilla mitä kummallisemmissa paikoissa ja erikoisemmissa asennoissa. Yliliiikkuvat nivelet ovat tähän ehkä se salaisuus.
Vaaleanharmaa perusväriltään, lähes valkoinen, turkki on keskipitkää ja pehmeän silkkimäistä. Selästä työntyy alaspäin siniharmaat kuviot, ylhäältä tummemmat ja alhaalta vaaleammat, mitkä alkavat päälaelta ja loppuvat hännän alkupäähän. Mithras pitää turkistaan hyvää huolta ja katsoo, ettei se pääse koskaan takkuuntumaan. Häntä on paksu ja niskasta karvat kohoavat hieman harjasmaisesti ylöspäin. Päässä naaraalla on silmien ympärillä kummaltakin puolelta mustat symmetriset kuviot (katso kuva). Silmät ovat kirkkaan syaanin väriset, pupillittomat, mutta tarkkaan katsoessa pupillin kyllä huomaa, vaikka onkin lähes saman värinen.
Mithras kantaa kaulassaan lähes poikkeuksetta korua, hopeariipuksessa olevaa medalionkia, jonka on saanut vanhemmiltaan. Medaliongissa on lisäksi palanen leikattuna valkeasta kivestä, mikä on hiottu sileäksi. Mitään erityistä haarniskaa naaraalla ei ole, vaikka se välillä saattaakin liikkua ammattinsa takia kaikenlaisissa asusteissa - ammattia toteuttaessaan sillä on kuitenkin lähes aina ns. maski ettei sitä tunnistettaisi silmiensä takia. Muuten sillä ei ole minkään sortin lävistyksiä tai virheitä ruumiissaan, kuten arpia.
L u o n n e; Mithrasin voisi helposti kuvitella olevan juuri sellainen, kuten sen ulkonäkö antaa ymmärtää: herkkä ja kaunis. Siksi moni yllättyykin, kun naaras paljastaa oikein luonteensa. Vaikka se päällepäin näyttääkin tyyneltä, paremmin sitä kuvaisi kiivaaksi ja kiukkuiseksi yksilöksi.
Jo alkumetreillä naarasta saa käsityksen, että sitä ei paljoa kiinnosta maailman meno, vain oma itsensä, joskus ei jopa sekään. Hälläväliä asenteella liikkuva susi usein ärsyttääkin muita tälläisellä, mutta itse se paremminkin vain nauttii tästä kieron mielensä kanssa. Tästä huolimatta Mithras ei ole kuitenkaan kovin puhelias, se on mielummin hiljaa, mutta silloin kun alkaa puhua, sanat ovat usein piikitteleviä ja kiukkuisia. Kirkkaasta äänestä saa muutenkin aina sellaisen käsityksen, että Mithras on kiukkuinen, vaikka se ei sitä tarkottaisikaan. Sillä on myös vähän eleitä, ja usein nämä eleet tulkitaan negatiiviseksi.
Naaras on helppo suututtaa, ja kun se suuttuu, sen tielle ei kannata osua. Itsepäinen susi ei karta mitään tai parhaimmassa tapauksessa väistä ketään, jos sille päälle sattuu. Mieluiten oikeuden omiin tassuihin ottava neiti ei myöskään pelkää tappeluita, vaan jälleen, jossain kierossa mielessänsä jopa nauttii siitä. Samalla se on kuitenkin fiksu ja nopeat hoksottimet helpottavat suuresti sen elämää, vaikka tämä viisaus onkin vain tietyissä osa-alueissa.
Mithras ei kuitenkaan ole mikään paha, vaikka niin siitä saattaisi helposti luulla. Se ei karta muiden seuraa tai ystävyyttä, ei vain helpolla anna lupaa itselleen ystävystyä ja nauttia. Naaras kuvittelee, että sen pitää olla sellainen kuin se on, rakkaus on sille lähes tuntematon käsite paitsi jostain syvältä muistoista, mitä kyllä parhaan mukaan kartetaan.
Työhönsä narttu keskittyy antaumuksella, ja onkin siinä hyvä. Se pystyy kyllä esittämään toista mitä on ja olla kylmähermoinenkin näytellessään. Ei myöskään vaadi paljoa että Mithras pystyy anastamaan jotain toiselta, oli se sitten jokin esine tai henki.
M e n n e i s y y s; Mithras syntyi pieneen Hallansurman sukuun, ainoan pentueen kolmesta poikasesta nuorimpana Riverwoodiin. Isänsä oli aikanaan sotilasjoukon kenraali, arvostettu ja olisi lie kohonnutkin aikoinaan ylemmäs, mutta poikasten kasvattaminen vei liikaa aikaa - halusihan isä kasvattaa pennuistaan lainkuulijaisia ja tiukan kurin omaavia yksilöitä. Äiti puolestaan, tuo kuvankaunis valkea susinaaras oli taitava vakooja, arvostettu ja tienasi hyvin. Rakastava emä hoiti pentujaan, rakasti näitä, siinä missä isä teki juuri päin vastaista. Emästään Mithrasille onkin jäänyt ne pienet hiput rakkaudesta, jota se muistaa. Emä oli se, ketä Mithras ihannoi ja rakasti koko sydämestään, paljon enemmän kuin vanhemmat veljet.
Nuori pentu eli toisaalta kovaa elämää, toisaalta hyvin suojattua elämää emänsä toimesta. Isä oli sitä mieltä, että koska näiden rääpäleiden piti aikuistua nopeasti ja oppia kaikki tarvittavat asiat, ne saivat itse hankkia ruokansa ja opetella vaadittavat taidot, kuten taistelemisen. Toisaalta juuri näistä asioista on ollut Mithrasille hyötyä, mutta luultavasti se ei olisi selviytynyt veljiensä rinnalla ilman emänsä tukea, vaikka veljet tätä hieman yrittivätkin aina auttaa.
Kuuden kuukauden ikäisenä kävi kuitenkin niin, että Mithrasin emän ollessa suorittamassa salaista, kovan luokan tehtävää, naaras katosi. Tämä mursi pentueen isän täysin, kun se menetti rakkaan puolisonsa. Alkoi kova aika nuorille Hallansurmalaisille, kun ne saivat itsenäisesti selvitä kaikesta elämästään, eikä isä osoittanut mitään muuta kuin vihaa pentujansa kohtaan. Tänä aikana Mithrasista kasvoi ovela yksilö, kun se nälkäänsä oppi varastamaan ruokaa. Se jaksoi vaania ja piiloutua jopa pitkiksi ajoiksi ruokapalan toivossa. Aluksi sillä kuitenkin oli hankaluuksia, mutta parissa kuukaudessa siitä tuli mestari alallaan.
Vuoden ikäisenä naaras lopulta päätti, että sille riittä. Emältänsä peritty medaljonki mukanaan se jätti taakseen veljensä ja isänsä, vannoen, ettei halua nähdä rappeutunutta, seonnutta isäänsä enää koskaan, eikä se ole tähän päivään mennessä tuota uudelleen tavannutkaan. Nuoren suden tie kulki pitkään ja kauas, puoli vuotta, ennen kuin se lopulta tapasi vanhemman susiuroksen, joka otti nuoren Mithrasin siipiensä suojaan säälistä. Sääli ei kuitenkaan enää purrut Mithrasiin, josta oli kasvanut yksinäinen olento, kiero mieleltään, tukahdettu. Uros, nimeltää Diequal toi naaraan Whiteruniin, missä elämä jatkui taitojen opettelulla ja harjoittelulla. Diequel vei tuona aikana myös naaraan aktivoimaan pyhän kivensä.
Reilu kaksi vuotiaana Mithras aloitti sotilaskoulutuksen, muttei löytänyt siitä ollenkaan mieleistä polkua. Sitä kiehtoi enemmän varastaminen, vakoilu, salailu, ei komentojen kuunteleminen. Se halusi tehdä oman mielensä mukaan ja kolmivuotiaaksi kääntyessään ilmoittikin, ettei halua jatkaa koulutusta, vaan haluaa ammatikseen vakoilijan tehtävän. Diequal, joka naarasta oli tähän mennessä opettanut ja kasvattanut, hyväksyi tämän ainoastaan sillä ehdolla, että mikäli hän ikinä tarvitsisi Mithrasin apua, tämä auttaisi.
Niin alkoi elämässä jälleen uusi vaihe. Ahkerasti harjoitteleva Mithras toteutti haavettansa saadessaan seuratessa emänsä jalanjälkiä ja vannoikin itselleen olevansa yhtä hyvä. Sen takia se harjoittelikin ensimmäisen vuoden, ennen kuin alkoi "virallisesti" toteuttamaan ammattiaan. Itseään suojellakseen se tekaisi itselleen peitenimen - Neelo Luxia. Toki, onhan peitenimiä muitakin, mutta yleisesti se tunnetaan Neelona muualla maailmassa.
Näinä päivinä Mithras viihtyy parhaiten omissa oloissaan ja tekee työtään ahkerasti, se on jokseenkin tunnettu, mutta ei vielä kovinkaan arvostettu, eihän se ole ammattiaan toteuttanut vasta kuin lyhyen aikaa. Sen lisäksi, että se vakoilee, on se myös suorittanut pari salamurhaakin ja varastanut jos näin on pyydetty, joskus jopa omaan tarkoitukseensa.
G a l l e r i a;© Kiku,
1 2P e l i t;-
T a v a t u t;-
M u u t a;-
©: Hahmo, tekstit ja kuvat © Kiku, ellei toisin mainita.
To Heinä 26, 2012 12:36 am