Icaros McRozdon [johtaja]

Nimi: Icaros McRozdon
'ikaros'
Ikä: 8 vuotta
Sukupuoli: uros
Rotu: sekarotuinen

Kaupunki: Whiterun
Asema: Johtaja

Ääninäyte: linkki Optimus Prime
Pyhä kivi: Elämänkivi, elää siis tavallista pidempään, ellei kuole sairauteen tai tule tapetuksi.



95cm korkea ja 67kg painava lihaskimppu. Jotkut pitävät Icaroksen ulkomuotoa karmivana, toiset taas eivät huomaa sen karuja piirteitä johtajuuden luoman kuoren lävitse. Icaroksen turkki saattaa näyttää yksiväriseltä, mutta tuolla on myös aavistuksen vaaleampaa kuviointia. Vaaleat kohdat näet helposti tästä kuvasta ja pään kuvioinnin ilman sotamaalausta tästä.

Uroksella on puolipitkä irokeesi, joka on väriltään vaaleanruskea. Irokeesi on muodostunut pidemmästä ja jykevämmästä turkista, joka on periytynyt Icaroksen isältä Quillanilta. Oikealle puolelle aivan korvan taakse on kasvanut hieman pidempää turkkia, jota Icaros pitää letillä oransseilla puuhelmillä. Uros antaa letin kasvaa pituutta, eikä suostu sen leikkauttamiseen. Myös irokeesin molemmin puolin olevat sarvet ovat perua viimeksi mainitulta. Icaros kantaa ylpeänä sukunsa mahtimerkkiä, joka korostaa sen lihaksikasta kehoa. Sarvet ovat väriltään oranssinpunaiset ja hyvin paksut, eivätkä ne katkeakaan helposti. Sarvista saattaisi olla myös hyötyä taistelussa, mutta Icaros varjelee niitää liikaa katkeamiselta käyttääkseen niitä taisteluissa.

Arpia Icaroksella on useita. Suurimmat ovat selässä ja oikeassa takajalassa olevat raapaisujäljet, jotka ovat tulleet lohikäärmettä vastaan taistellessa. Takapuolen päällä on kolme arpea, jotka näkyvät parhaiten koiran oikealla puolella. Oikeanpuoleisessa etujalassa on myös muutama arpi. Vasemmalla puolella Icarosta näkyviä arpia on selässä ja takapuolen päällä (samat arvet jotka näkyvät myös oikealla puolella) sekä kaulassa olevat kolme arpea, jotka alkavat niskan luota, päättyen juuri ennen rintaa. Viimeksi mainitut arvet kulkevat enemmän vaakasuunnassa kuin pystysuunnassa. Icaroksen päässä arpia on vain vasemman silmän kohdalla. Arvet kulkevat silmän ylitse ja ovat tehneet ko. silmän sokeaksi.

Icaroksella on etujaloissaan kultaiset palahaarniskat, jotka suojaavat polvien alle jääviä osia. Samasta kultaisesta teräksestä on valmistettu myös kaulalla oleva "riipus", jossa on suuri sininen kivi. Tähän riipukseen on kiinnitetty myös uroksen verenpunainen viitta, joka on usein joko selän päällä, tai sitten vedettynä toiselle sivulle. Viitta ei ole mitenkään vettä hylkivä, joten kastuessaan se painaa paljon. Pienellä koukulla on riipukseen viitan alle kiinnitetty myös nahkaremmi, joko kulkee suden vatsan alitse. Nahkaremmin oikealla puolella on nahkainen kotelo, jossa Icaros pitää miekkaansa, jonka se on varta vasten teettänyt itseään varten.

Molemmissa korvissaan Icaroksella on luonnonvihreät, pienet ympyrän muotoiset puiset plugit, jotka on aikanaan vain survottu kivuliaasti korvalehden lävitse, kun niihin oli ensin tehty pienempi reikä rautapiikillä. Tuolla on myös hopea rengas lävistettynä vasemmalle puolelle alaleukaa (kts. kuva esittelyn alaosasta). Icaros pitää huolen siitä, että tuon sotamaalaus näyttää aina hyvältä. Sotamaalaus on tehty keltaisella värillä tuon päähän ja kuvioinnin näet kuvasta. Icaroksella on myös kypärä, mutta se ei käytä sitä muuta kuin sodissa.



Icaros osaa alkemiaa jonkin verran. Nuorempana tuo oli kovin kiinnostunut sen saloista, mutta kun aikuisempana johtajuus alkoi olla selvä asia, jäi alkemian harjoittelu kesken. Uroksen miekkaan on kuitenkin upotettu pieni smaragdi, johon tuo on omin kynsin kaivertanut peruskuvion ja riimun Kenaz, jolla voi luoda tulta, valoa tai lämmittää. Icaros käyttää kuviota elementin Ignis (tuli) kanssa, jolloin tuon miekka syttyy liekkeihin. Liekit voivat sytyttää ruohoa palamaan, mutta vastustajaan ne aiheuttavat vain pahoja palovammoja miekasta tulleen haavan ympärille. Liekit kestävät kerrallaan viisi minuuttia, eikä Icaros voi heti luoda niitä uudelleen. Katso kuva smaragdista tästä.



Pääpiirteiltään Icaros on rauhallinen, vakava ja kärsivällinen. Silti kaikista näistä piirteistä huolimatta, on uroksen isä onnistunut upottamaan hieman myös sotaisuutta tuon sisimpään. Yleisesti ottaen Icarosta pidetään hyvänä johtajana, joka pitää huolen omistaan, eikä jättäisi ketään pulaan sodan keskellä. Se tunnetaan ystävällisyydestään, mutta myös tulisuudesta jos asiat eivät kulje kuten pitäisi. Icaros on kuin monien eri luonteiden yhteenlaskettu summa. Se pystyy keskittymään olennaiseen, olemaan kärsivällinen ja sitä kautta tekemään kaikkia hyödyttäviä päätöksiä. Uros haluaa pitää armeijansa vahvana, eikä hyväksykään joukkoihinsa ihan ketä tahansa. Vahva armeija merkitsee vahvaa puolustusta ja vahva puolustus merkitsee vahvaa kaupunkia.

Icaros odottaa kärsivällisesti, mutta suurella riemulla sitä hetkeä, kun joku astuu sen eteen ja kertoo olevansa Dovahkiin, todellinen lohikäärmeiden saalistaja, toisten susien suojelija. Uroksen on pakko uskoa taruihin, sillä se itse on kerran nähnyt Alduinin, lohikäärmeiden herran. Tämä tapahtui tosin vuosia sitten, mutta muisto saa Icaroksen edelleen vihaamaan lohikäärmeitä entistä enemmän. Myös isänsä kuolema on yksi uroksen vahvimmista ja selkeimmistä muistosta, eikä Icaros voi antaa itselleen anteeksi sitä, ettei kyennyt omaa isäänsä auttamaan taistelussa. Muistosta huolimatta ei Icaros halua pidätellä omaa poikaansa, vaan on antanut tuolle virallisesti luvan osallistua sotilaskoulutukseen.

Susiuros kohtelee alamaisiaan ystävällisesti ja pitää yllä hyvää harmoniaa kaupunkilaisten kesken. Icaros pyrkii säilyttämään hyvät välit jokaisen alamaisensa kanssa ja toivoo samaa myös niiltä, sillä yhtenäinen väestö tekee kaupungista vahvemman vaarojen edessä. Kaikesta huolimatta uros on kuin kuka tahansa muukin. Se tekee toisinaan virheitä, vaikka johtajana sillä ei olisi niihin varaa. Tuo saattaa epäonnistua rakkaudessa, menettää ystäviä tyhmyytensä vuoksi tai pettää muiden luottamuksen tahattomasti. Icaros voi valehdella, jopa lähimmille ystävilleen, mutta vain mikäli se on pakollista. Linnan sisäisistä asioista se ei kuitenkaan kerro kaupunkilaisille, vaikka asiat olisivat menossa huonompaan suuntaan. Vasta kun asioihin on saatu ratkaisu tai tilanne vaatii välittömiä toimia, aukaisee uros suunsa ja kertoo totuuden kaupungin asioista. Niin kauan kuin mahdollista, ei kaupunkilaisia tulisi huolestuttaa.



Kun Quillan McRozdon oli Whiterunin kapteeni ja Lejlo Myrskypää johtajana, syntyi suuren rakennuksen pienessä kellarissa kolme pentua naarassusi Siljalle. Silja oli johtaja Lejlon nuorin sisar ja iältään vasta kahden ja puolen vuoden, samalla kun Quillan läheni jo kuudetta ikävuotta. Kun Quillan aikanaan oli noussut kersantiksi, tapasi hän Siljan ensimmäisen kerran. Suhde tuotiin julki vasta, kun Quillan nousi Whiterunin kapteeniksi ja ystävystyi johtaja Lejlon kanssa. Johtaja Lejlo antoi siunauksensa parille ja pian Silja kantoikin jo Quillanin pentuja.

Pennut olivat ennen kaikkea toivottuja ja hyvin rakastettuja ensimmäisistä hetkistään suuressa maailmassa alkaen. Icaros oli pentueen vanhin ja välittömästi isänsä silmäterä, sillä tuo muistutti suuresti isäänsä väritystä ja sarvia myöten. Quillan opetti pennuilleen kaiken mitä tiesi lohikäärmeistä. Niiden elintavoista, hyökkäystavoista ja sen, miten piti toimia jos lohikäärme tuli vastaan. Icaros omaksui isänsä opit ja halusi vielä jonain päivänä olla Whiterunin kapteeni. Johtaja Lejlo kuuli myös asiasta ja tavatessaan Icaroksen ensimmäisen kerran henkilökohtaisesti, tuo lupasi, että Icaroksesta tulisi kapteeni, jos se opiskelisi ahkerasti ja tulisi yhtä vahvaksi kuin isänsä. Puolivuotiaana Icaros sai tuon lupauksen ja siitä syttyi sen sisälle palo, joka ei ole koskaan sammunut.

Muutaman kuukauden kuluttua Icaros ilmottautui sotilaskoulutukseen. Koulutuksen alussa oppilaat, joilla ei vielä ollut pyhää kiveä aktivoituna, lähtivät ryhmissä kukin valitsemansa kiven luokse. Icaros oli päättänyt jo ennen koulutukseen lähtemistä, että valitsisi elämänkiven. Se halusi pitkän elämän, jotta voisi nähdä omien pentujensa kasvavan. Quillan sanoi aina, että mitään suurempaa lahjaa ei uros voi saada, kuin nähdä omien poikiensa kasvavan aikuiseksi ja pärjäävän elämässään. Myös ne sanat isältään Icaros kätki sisimpäänsä. Matka kivelle oli pitkä ja matkalla ryhmä kohtasi monia lohikäärmeitä. Mukana oli myös kaksi valmistunutta sotilasta, jotka pitivät huolen että kukin ryhmästä pääsisi kivelle ja elävänä takaisin. Kun ryhmä lopulta pääsi kivelle, näky sai kaikkien hengen salpautumaan. Lumihuippuiset vuoret ja kaunis sali, jonka seinämät olivat täynnä ikivanhoja kaiverruksia.

Salissa joukkiota odotti kiven suojelija, joka sanoi, että vain yksi ryhmästä taistelisi häntä vastaan. Ryhmäläiset katsoivat hetken toisiaan ja sanoivat sitten yhteen ääneen; "Icaros". Uros oli hämmentynyt, mutta asteli suosiolla suojelijan eteen. Icaros kumarsi suojelijalle, sillä halusi osoittaa kunniaa ja arvostusta tuota kohtaan. Suojelija kumarsi takaisin ja kertoi pitävänsä Icaroksen kumarrusta suuressa arvossa ja muistavansa sen aina, sillä kovin moni ei hänelle yleensä kumartanut. Taistelu alkoi ja hetken aikaa näytti siltä, että Icaros häviäisi taistelun. Mutta isältään saatujen oppien avulla Icaros voitti kuin voittikin suojelijan ja näin koko ryhmä sai luvan aktivoida kiven. Kokemus oli nuorelle urokselle suuri ja tunteita herättävä, eikä se koskaan unohtaisi sitä päivää. Matka kotiin saattoi alkaa.

Päästyään kotiin koulutus jatkui ja vuoden kuluttua Icaros oli oikea sotilas. Tuohon aikaan pieni ryhmä lohikäärmeitä kierteli alueella ja hyökkäsi vähän väliä kaupungin kimppuun. Icaros taisteli aina urheasti muiden kanssa näitä petoja vastaan ja kun tuon ryhmän kersantti sai surmansi, kohotti johtaja Lejlo yhdessä Icaroksen isän kanssa tuon uudeksi kersantiksi. Kersantti Icaros. Nimi maistui hyvältä uroksen suussa.

Ollessaan nelivuotias Icaroksen isä menehtyi taisteluissa lohikäärmeitä vastaan. Kuollettava puraisu oli alunperin tarkoitettu Icarokselle, mutta Quillan ehätti juuri ja juuri sysäämään poikansa syrjään. Icaros ei koskaan unohda näkyä, kun lohikäärme tarttui hampaillaan Quillanin kehoon. Eikä lohikäärme ollut mikä tahansa lohikäärme. Se oli Alduin. Kun lohikäärmeet oli saatu ajettua tiehensä, riensi Icaros isänsä luokse, joka makasi maassa kaupungin muurien ulkopuolella. Quillan pyysi poikaansa pitämään huolen äidistään ja kertomaan, miten paljon Quillan tuota rakasti. Ennen kuin kapteeni sulki silmänsä ikuisesti, tuo kertoi miten ylpeä oli pojastaan ja tuon sisaruksista. Kun Quillan oli hengittänyt viimeisen henkäyksensä, katsoi Icaros kyynelsilmin sisaruksiaan ja yhdessä ne ulvoivat isänsä sielun viimeiselle matkalleen.

Tapauksen jälkeen Icaros kohotettiin suoraan johtajaksi, sillä myös arvostettu ja rakastettu johtaja Lejlo sai surmansa taistelussa. Icaros vei isänsä miekan sepälle ja pyysi tätä takomaan siitä itselleen uuden miekan. Samalla tuo kaiversi miekan kiveen alkemiaan liittyvän kuvion, jonka oli oppinut ennen sotilaskoulutusta. Icaros jäi kaipaamaan isäänsä, eikä lohikäärmeitä ole tuon taiston jälkeen Whiterunissa nähty. Myöhemmin Icaros tapasi myös nartun, jonka kanssa tuo sai yhden urospennun. Narttu kuitenkin kuoli myöhemmin kulkutautiin, mutta vasta sen jälkeen, kun näiden kahden suden suhde oli päättynyt. Icaros itse on suhteen päättymisestä kovin vaitonainen, mutta huhutaan, että nartulla olisi ollut suhde toiseen urokseen. Icaros ei tiedä saiko narttu pentuja tuon toisen uroksen kanssa, mutta jos sai, tuo toivoo poikansa voivan tutustua sisarpuoliinsa.



-



-



Isä: Quillan McRozdon ✝
Äiti: Silja McRozdon (os. Myrskypää)
Sisarukset: ?, ?

Puoliso: ei ole
Pennut: ?

SUKULAISIA SAA EHDOTTAA!